Viime lauantaina aloitin kilpailukauteni hyppäämällä kolmiloikan Kajaanissa. Kisasta jäi ihan positiivinen mieli, vaikka tulos (12,07) ei kovin hyvä ollutkaan. Ensimmäinen kisa on aina ensimmäinen kisa, joten kovin suuria odotuksia en vielä itselleni asettanutkaan. Positiivista kuitenki oli, että askelmerkkini osui kohtalaisen mukavasti kohdalleen ja sain kokonaisia hyppyjä viisi aikaiseksi. Kisapäivä oli todella viileä, lämpöä oli vain vaivaiset 6 astetta! Kylmyys vaikutti kieltämättä koko kehoon, vaikka kilpailinkin pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa. Toivottavasti huomenna on lämpimämpää, sillä vuorossa on seuraava kisani, Kuortaneen eliittikisa. Tulokseen saisi tulla jo muutama kymmen senttiä lisää...
Keskiviikkona Kempeleessä juostiin pm-viestit. Joukkueeni juoksi pelkästään 4x100 metrin viestin, vaikka tarkoituksena oli juosta myös 4x100 metrin aidat sekä 4x400 metriä. Takareiteni oli edellisen päivän harjoituksissa kipeytynyt, joten päätin olla ottamatta turhia riskejä ja kieltäydyin juoksemasta aitoja ja 400 metriä. Valitettavasti päätökseni takia muutkaan tytöt (Laura, Anniina ja Heta) eivät päässeet juoksemaan muita viestejä, koska tilalleni ei ollut ketään varajuoksijaa. Satasen viesti sujui joukkueltamme melko mukavasti. Vaihdot sujuivat yhtä vaihtoa lukuunottamatta hyvin ja aikammekin oli ihan tyydyttävä. Minä sain juosta ankkuriosuuteni rennosti ja säästellä hieman kireää takareittäni, sillä johto oli jo niin selvä, ettei ihan täyttä puristusta tarvittu.
Takareiteni on nyt ihan hyvän tuntoinen, joten sen ei pitäisi vaikuttaa huomiseen kisaan. Nyt lähden tekemään kisaan valmistavan treenin ja sen jälkeen pelkästään lepäilen ja latailen akkuja huomista koitosta varten...
Essi Emilia
perjantai 12. kesäkuuta 2009
tiistai 2. kesäkuuta 2009
PITKÄSTÄ PITKÄSTÄ AIKAA!
Olen saanut useammalta henkilöltä tiukkaa palautetta, koska viimeisimmästä kirjoituksestani on kulunut jo rutkasti aikaa. Mutta nyt lupaan päivitellä tärkeimmät tapahtumat näiltä kuluneilta viikoilta ja kirjoittaa kesän aikana tiheämmin!
21.4.-12.5. välisen ajan vietin Portugalin Monte Gordossa yhdessä monien muiden suomalaisten ja ulkomaalaisten yleisurheilijoiden ja valmentajien kanssa. Harjoittelupaikkamme oli todella hyvä ja kelit suosivat lähes jokaisena päivänä. Rusketustakin sain mukavasti iholleni hankittua... Treenit sujuivat omalta osalta mukavasti, vaikkakin leirin viimeisinä päivinä harjoitusohjelmaa jouduttiin hiukan keventämään rasittuineiden jalkojen tuskan huutojen vuoksi. Tutustuin moniin uusiin urheilijoihin, joihinkin enemmän ja toisiin vähän vähemmän. Muutamia ihania tyttöjä minulla on jo todella ikävä, mutta onneksi pian törmään heihin taas kisoissa. :) Yksi leirin kokokohdista oli päästä seuraamaan joidenkin maailman kärkiurheilijoiden treenejä. Samassa leirikohteessa oli siis mm. kolmiloikkaaja Nelson Evora, pituushyppääjä Sebastian Bayer, keihäänheittäjä Steffi Nerius sekä monia muita, mukaanlukien suomalaiset huiput kuten Tero Pitkämäki. Urheilun ohessa pääsin harrastamaan jonkin verran myös toista lempilajiani, shoppailua. Lyhyesti sanottu leiri oli siis mahtava: aurinkoa, ihania ihmisiä, shoppailua, kuuluisuuksia ja onnistuneita harjoituksia. Ensi keväänä leireilen luultavimmin samassa kohteessa.
Portugalin leirin jälkeen jouduin keskittymään opiskeluun. Kolmen viikon poissaolo koulusta vaati itsenäistä opiskelua, joka leirillä jäi lähes kokonaan hoitamatta, joten Suomeen paluun jälkeen koulukirjat olivat käsissäni lähes taukoamatta. Välillä yöhön asti kestänyt opiskelu onneksi palkittiin ja sain kurssit suoritettua, vieläpä ihan mukavin arvosanoin. Nyt kesäloman alettua aion unohtaa koulun hetkeksi ja keskittyä täysin pian alkaviin kisoihin, mutta jossain vaiheessa kesää täytyy kuitenkin aloittaa syksyn kirjoituksiin lukeminen.
Meinasinkin unohtaa kertoa hieman Oulun ympärijuoksusta... Johdimme kisaa alusta loppuun asti (tietenkin) ja voitto toi mukanaan mitalit ja rahapalkinnon. Minä juoksin kolmannen osuuden(380 metriä). Vaihtoon päästyäni olin aivan poikki. Maitohapot saivat vallan koko kehossani ja luultavasti juuri tämä happohyökkäys laukaisi jonkin sortin vatsataudin, jota sairastin muutaman päivän. Onneksi taudista on jo toivuttu ja kisakauteni on valmis starttaamaan ensi lauantaina Kajaanissa. Hyppään siellä kolmiloikan.
Eiköhän tässä ollut tärkeimmät tältä erää...
Essi Emilia
21.4.-12.5. välisen ajan vietin Portugalin Monte Gordossa yhdessä monien muiden suomalaisten ja ulkomaalaisten yleisurheilijoiden ja valmentajien kanssa. Harjoittelupaikkamme oli todella hyvä ja kelit suosivat lähes jokaisena päivänä. Rusketustakin sain mukavasti iholleni hankittua... Treenit sujuivat omalta osalta mukavasti, vaikkakin leirin viimeisinä päivinä harjoitusohjelmaa jouduttiin hiukan keventämään rasittuineiden jalkojen tuskan huutojen vuoksi. Tutustuin moniin uusiin urheilijoihin, joihinkin enemmän ja toisiin vähän vähemmän. Muutamia ihania tyttöjä minulla on jo todella ikävä, mutta onneksi pian törmään heihin taas kisoissa. :) Yksi leirin kokokohdista oli päästä seuraamaan joidenkin maailman kärkiurheilijoiden treenejä. Samassa leirikohteessa oli siis mm. kolmiloikkaaja Nelson Evora, pituushyppääjä Sebastian Bayer, keihäänheittäjä Steffi Nerius sekä monia muita, mukaanlukien suomalaiset huiput kuten Tero Pitkämäki. Urheilun ohessa pääsin harrastamaan jonkin verran myös toista lempilajiani, shoppailua. Lyhyesti sanottu leiri oli siis mahtava: aurinkoa, ihania ihmisiä, shoppailua, kuuluisuuksia ja onnistuneita harjoituksia. Ensi keväänä leireilen luultavimmin samassa kohteessa.
Portugalin leirin jälkeen jouduin keskittymään opiskeluun. Kolmen viikon poissaolo koulusta vaati itsenäistä opiskelua, joka leirillä jäi lähes kokonaan hoitamatta, joten Suomeen paluun jälkeen koulukirjat olivat käsissäni lähes taukoamatta. Välillä yöhön asti kestänyt opiskelu onneksi palkittiin ja sain kurssit suoritettua, vieläpä ihan mukavin arvosanoin. Nyt kesäloman alettua aion unohtaa koulun hetkeksi ja keskittyä täysin pian alkaviin kisoihin, mutta jossain vaiheessa kesää täytyy kuitenkin aloittaa syksyn kirjoituksiin lukeminen.
Meinasinkin unohtaa kertoa hieman Oulun ympärijuoksusta... Johdimme kisaa alusta loppuun asti (tietenkin) ja voitto toi mukanaan mitalit ja rahapalkinnon. Minä juoksin kolmannen osuuden(380 metriä). Vaihtoon päästyäni olin aivan poikki. Maitohapot saivat vallan koko kehossani ja luultavasti juuri tämä happohyökkäys laukaisi jonkin sortin vatsataudin, jota sairastin muutaman päivän. Onneksi taudista on jo toivuttu ja kisakauteni on valmis starttaamaan ensi lauantaina Kajaanissa. Hyppään siellä kolmiloikan.
Eiköhän tässä ollut tärkeimmät tältä erää...
Essi Emilia
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Kuortaneen leiri takana, koulu jatkuu...
Viime torstaina noin kello 13 Osmo tuli hakemaan minut kotoa ja huristelimme yhdessä Kuortaneelle, jossa minulla oli JTF (Junior Team Finland)-leiri. Oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa taas hallikauden jälkeen! :) Leiri kesti torstaista sunnuntaihin, joten minulla oli mukavasti aikaa vaihdella kuulumisia urheilukavereideni kanssa.
Torstain treeninä oli verryttelyä ja koordinaatioita sekä muutama 60 metrin juoksu. Perjantain aamuharjoituksessa me kolmiloikkaajat harjoittelimme omaa lajiamme ja iltapäivällä heitimme kuulanheittotestit sekä testasimme myös nopeuttemme 20 metrin lentävällä juoksulla. Launtai-aamuna harjoituksena oli 5-kinkkatestit. Penikkavaivojen vuoksi hyppäsin itse vain muutaman kerran, jotta vaiva ei pahentuisi. Lauantain toisessa harjoituksessa teimme voimaa (rinnallevetoa, kyykkyä, pohkeita, keskivartaloa). Sunnuntaina harjoittelimme vain kerran. Teimme kuntopiiriä johon oli yhdistetty juoksua ja hyppelyitä.
Kovan harjoittelun lisäksi leirit Kuortaneella tarjoavat runsaasti ruokaa ja yhdessäoloa. Ruokaa on tarjolla vähintään riittävästi ja monipuolisesti sekä riittävän usein. Omalta osaltani leiri sujui melko hyvin ja lupaavasti. Nyt odotan innolla seuraava leiriä, joka tosin ei ole Kuortaneella vaan Portugalissa! Eikä leirin kesto ole Kuortaneen leirien tapaan neljä päivää vaan kolme viikkoa! Sitä odotellessa...
Vielä pari viikkoa täytyy jaksaa treenata kylmässä Oulussa ja käydä koulua. Lukuloma on tosiaan päättynyt ja uusi jakso alkaa tänään, joten täytyy yrittää löytää uutta opiskeluintoa.
Torstain treeninä oli verryttelyä ja koordinaatioita sekä muutama 60 metrin juoksu. Perjantain aamuharjoituksessa me kolmiloikkaajat harjoittelimme omaa lajiamme ja iltapäivällä heitimme kuulanheittotestit sekä testasimme myös nopeuttemme 20 metrin lentävällä juoksulla. Launtai-aamuna harjoituksena oli 5-kinkkatestit. Penikkavaivojen vuoksi hyppäsin itse vain muutaman kerran, jotta vaiva ei pahentuisi. Lauantain toisessa harjoituksessa teimme voimaa (rinnallevetoa, kyykkyä, pohkeita, keskivartaloa). Sunnuntaina harjoittelimme vain kerran. Teimme kuntopiiriä johon oli yhdistetty juoksua ja hyppelyitä.
Kovan harjoittelun lisäksi leirit Kuortaneella tarjoavat runsaasti ruokaa ja yhdessäoloa. Ruokaa on tarjolla vähintään riittävästi ja monipuolisesti sekä riittävän usein. Omalta osaltani leiri sujui melko hyvin ja lupaavasti. Nyt odotan innolla seuraava leiriä, joka tosin ei ole Kuortaneella vaan Portugalissa! Eikä leirin kesto ole Kuortaneen leirien tapaan neljä päivää vaan kolme viikkoa! Sitä odotellessa...
Vielä pari viikkoa täytyy jaksaa treenata kylmässä Oulussa ja käydä koulua. Lukuloma on tosiaan päättynyt ja uusi jakso alkaa tänään, joten täytyy yrittää löytää uutta opiskeluintoa.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Yo-kirjoitukset ohi ja reenaminen maittaa...
Ylioppilaskirjoitukset loppuivat omalta osaltani tältä erää viime keskiviikkona. Kirjoitin englannin, äidinkielen ja terveystiedon. Nyt saan jännittää tuloksia toukokuuhun saakka. Luulen, että ihan hyviä arvosanoja saattaa olla tulossa. :) Ensi syksynä luvassa on vielä psykologia ja ruotsi (sekä mahdolliset uusinnat). Sitten minusta pitäisi tulla ylioppilas.
Koulu jatkuu taas parin viikon päästä, kun uusi jakso alkaa... Nyt olen ollut lukulomalla, elikkä en ole koulussa ollut. Puolet seuraavasta jaksosta olen Portugalissa harjoitusleirillä, joten koulunkäynti saatta hiukan kärsiä, mutta täytyy yrittää tsempata. Odotan leiriä innolla, kolme viikkoa etelän lämmössä!
Treenit sujuvat todella hyvin. Painopiste harjoituksissa on ollut koordinaatioissa ja eri pituisissa juoksuissa sekä jonkun verran myös punttiharjoituksissa. Loikkinut olen melko vähän nyt hallikauden jälkeen, mutta ehtiihän sitäkin vielä tehdä. Olen tällähetkellä todella innostunut ja motivoitunut harjoittelemaan. Kesän tavoitteet ovat melko korkealla, joten töitä täytyy tehdä.
Meinasin unohtaa kertoa, että harrastin viime viikolla ahkerasti myös toista lempiharrastustani, shoppailua... Oulusta äiti osti minulle ihanat Adidaksen kengät ja itse ostin itselleni Adidaksen tunikan/paidan, tavalliset mustat legginsit sekä Paul Frankin t-paidan. Lauantaina kävimme Iiron (poikaystävä) kanssa Haaparannassa ja Torniossa. Sieltä mukaani tarttui kolitsihousut, villatakki, kolme toppia sekä palautusjuomaa. Nyt ei sitten vähään aikaan olekaan varaa shoppailla. Muutenkin minun täytyisi koittaa hillitä shoppailuhimojani ja opetella säästämään rahaa... Ehkä ensi vuonna...
Nyt menen jatkamaan iltaani television ääreen... :)
Essi Emilia
Koulu jatkuu taas parin viikon päästä, kun uusi jakso alkaa... Nyt olen ollut lukulomalla, elikkä en ole koulussa ollut. Puolet seuraavasta jaksosta olen Portugalissa harjoitusleirillä, joten koulunkäynti saatta hiukan kärsiä, mutta täytyy yrittää tsempata. Odotan leiriä innolla, kolme viikkoa etelän lämmössä!
Treenit sujuvat todella hyvin. Painopiste harjoituksissa on ollut koordinaatioissa ja eri pituisissa juoksuissa sekä jonkun verran myös punttiharjoituksissa. Loikkinut olen melko vähän nyt hallikauden jälkeen, mutta ehtiihän sitäkin vielä tehdä. Olen tällähetkellä todella innostunut ja motivoitunut harjoittelemaan. Kesän tavoitteet ovat melko korkealla, joten töitä täytyy tehdä.
Meinasin unohtaa kertoa, että harrastin viime viikolla ahkerasti myös toista lempiharrastustani, shoppailua... Oulusta äiti osti minulle ihanat Adidaksen kengät ja itse ostin itselleni Adidaksen tunikan/paidan, tavalliset mustat legginsit sekä Paul Frankin t-paidan. Lauantaina kävimme Iiron (poikaystävä) kanssa Haaparannassa ja Torniossa. Sieltä mukaani tarttui kolitsihousut, villatakki, kolme toppia sekä palautusjuomaa. Nyt ei sitten vähään aikaan olekaan varaa shoppailla. Muutenkin minun täytyisi koittaa hillitä shoppailuhimojani ja opetella säästämään rahaa... Ehkä ensi vuonna...
Nyt menen jatkamaan iltaani television ääreen... :)
Essi Emilia
torstai 5. maaliskuuta 2009
Vaikeahko hallikausi takana
Viime viikonloppuna (27.2.-1.3.) tosiaan kilpailin nuorten halli SM-kisoissa Turun Kupittaa-hallissa. Hallista sen verran, että en muistaakseni koskaan ole hypännyt yhtä vaikealla hyppypaikalla. Vauhdinottomatka oli aivan liian lyhyt, joten en päässyt kisaamaan tavallisella juoksuaskelmäärälläni. Tavallisesti vauhtini on 18 askelta, Turussa vauhtini oli 14 askelta. Tilanne oli kuitenkin kaikille sama, joten hallia on turha syyttää.
Päälajissani 3-loikassa olin toinen. Hopeinen mitali ei paljon mieltäni lämmittänyt, kun päällimäisenä tunteena oli huonon tuloksen aiheuttama pettymys. Nyt jälkeenpäin ajatellessani en oikeastaan ymmärrä miksi olin niin pettynyt kuin olin. Sairastelujen ja tekniikkaongelmien jälkeen tuskin kukaan odottikaan minulta huipputulosta. Ei kukaan muu kuin minä itse. Kisaa ennen yritin olla realistinen, mutta salaa kuitenkin toivoin jotakin pientä ihmettä. Ihmettä ei tapahtunut.
Äitini yritti takoa kisan jälkeen päähäni, että mitali on aina mitali, oli tulos mikä tahansa. Perfektionistina en kuitenkaan pysty olemaan tyytyväinen hopeiseen mitaliin, olivatpa lähtökohdat millaiset tahansa. Onneksi kesän kisat ovat minulle paljon tärkeämpiä, ja nehän ovat vielä edessä...
Itseluottamukseni ei luonnolisestikaan vaikeuksien takia ole ollut ihan huippusaan, mutta toissapäiväinen treeni palautti sen takaisin, ainakin suurimmaksi osaksi. Hyppäsin 10-loikka-, 5-loikka- ja 5-kinkkatestejä. Ennätykset paranivat ja hyppiminen tuntui pitkästä aikaa teknisestikin hyvältä. Myös lyhytvauhtinen 3-loikkaennätys parani noin 40 cm. :) Olisipa hyppy alkanut löytyä jo muutaman päivän aiemmin Turussa.. No, sitä ei kannata enää miettiä.
Eilen alkoi kova harjoittelu kesää kohti. Motivaatio on huipussaan ja intoa riittää. Vielä kun aika rientäisi nopeasti pari viikkoa eteenpäin, jolloin ylioppilaskirjoitukset olisivat tältä erää jo taakse jäänyttä aikaa... Sitten voin suunnata energiaani vieläkin paremmin urheiluun.
YO-kirjoituksista tulikin mieleeni, että terveystiedon kirja odottaa jo avattuna sängylläni, joten lukeminen jatkukoon... Kolme tuntia aikaa lukea ennen punttitreeniä.
Essi Emilia
Päälajissani 3-loikassa olin toinen. Hopeinen mitali ei paljon mieltäni lämmittänyt, kun päällimäisenä tunteena oli huonon tuloksen aiheuttama pettymys. Nyt jälkeenpäin ajatellessani en oikeastaan ymmärrä miksi olin niin pettynyt kuin olin. Sairastelujen ja tekniikkaongelmien jälkeen tuskin kukaan odottikaan minulta huipputulosta. Ei kukaan muu kuin minä itse. Kisaa ennen yritin olla realistinen, mutta salaa kuitenkin toivoin jotakin pientä ihmettä. Ihmettä ei tapahtunut.
Äitini yritti takoa kisan jälkeen päähäni, että mitali on aina mitali, oli tulos mikä tahansa. Perfektionistina en kuitenkaan pysty olemaan tyytyväinen hopeiseen mitaliin, olivatpa lähtökohdat millaiset tahansa. Onneksi kesän kisat ovat minulle paljon tärkeämpiä, ja nehän ovat vielä edessä...
Itseluottamukseni ei luonnolisestikaan vaikeuksien takia ole ollut ihan huippusaan, mutta toissapäiväinen treeni palautti sen takaisin, ainakin suurimmaksi osaksi. Hyppäsin 10-loikka-, 5-loikka- ja 5-kinkkatestejä. Ennätykset paranivat ja hyppiminen tuntui pitkästä aikaa teknisestikin hyvältä. Myös lyhytvauhtinen 3-loikkaennätys parani noin 40 cm. :) Olisipa hyppy alkanut löytyä jo muutaman päivän aiemmin Turussa.. No, sitä ei kannata enää miettiä.
Eilen alkoi kova harjoittelu kesää kohti. Motivaatio on huipussaan ja intoa riittää. Vielä kun aika rientäisi nopeasti pari viikkoa eteenpäin, jolloin ylioppilaskirjoitukset olisivat tältä erää jo taakse jäänyttä aikaa... Sitten voin suunnata energiaani vieläkin paremmin urheiluun.
YO-kirjoituksista tulikin mieleeni, että terveystiedon kirja odottaa jo avattuna sängylläni, joten lukeminen jatkukoon... Kolme tuntia aikaa lukea ennen punttitreeniä.
Essi Emilia
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Kohti Turkua...
Tulevana viikonloppuna on vuorossa nuorten SM-kisat Turussa. Lähtö on huomenna. Turussa kokeilen 3-loikan lisäksi myös pituushyppyä. Pituus on perjantaina ja loikka lauantaina.
Tänään on viimeistelyharjoitus. Osmo tulee hakemaan minut kotoa 15.30. Ouluhallilla on luvassa kadonneen loikkatekniikan metsästystä... Toivottavasti löytyy. :) Tunne lihaksissa on ihan mukava ja kilojakin olen alkanut saada takaisin. Jos tekniikkakin vielä löytyisi, paketti olisi aika hyvässä kunnossa.
Nyt on noin tunti aikaa päntätä ylioppilaskirjoituksiin, joten täytyy siirtyä kirjojen pariin...
Essi Emilia
Tänään on viimeistelyharjoitus. Osmo tulee hakemaan minut kotoa 15.30. Ouluhallilla on luvassa kadonneen loikkatekniikan metsästystä... Toivottavasti löytyy. :) Tunne lihaksissa on ihan mukava ja kilojakin olen alkanut saada takaisin. Jos tekniikkakin vielä löytyisi, paketti olisi aika hyvässä kunnossa.
Nyt on noin tunti aikaa päntätä ylioppilaskirjoituksiin, joten täytyy siirtyä kirjojen pariin...
Essi Emilia
Aikuisten SM-kisat takana...
Viime viikonloppuna kilpailtiin SM-kisat Vaasan Botnia-hallissa. Hallin mondopinta on loistava, joten tulosta olisi voinut syntyä.. Olisi voinut, jos ongelmia kolmiloikan vauhtijuoksun lopun ja loikkatekniikan kanssa ei olisi viimeisen kuukauden aikana ollut eikä oksennustauti ja kuume olisi yllättänyt 4 päivää ennen kisaa.
Vaasan kisa ja siihen valmistautuminen ei mennyt siis toivotulla tavalla. Mieltäni oli jo muutaman viikon vaivannut luultavasti nopeuden kehittymisen aiheuttama juoksutekniikan ja sitä kautta myös kinkkaan ponnistuksen muutos. Hyppytekniikka on ollut hukassa, joten pelkäsin etten saa hyppyä toimimaan vielä Vaasassa. Ilmoittauduin kuitenkin kisaan, koska luotin itseeni ja etenkin super hyvään valmentaajani, jonka uskoin keksivän keinon hyppytekniikan löytymiseen.
Hyppytekniikkaongelmat tuntuivat siinä vaiheessa pieniltä, kun keskiiviikko-iltapäivällä sairastuin oksennustautiin ja kuumekin nousi päälle 38 asteen. Siinä vaiheessa pelkäsin, että halli SM-kisat jäävät tältä vuodelta väliin. Oksensin koko keskiviikko-iltapäivän ja -illan. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi.
Torstaina pääsin jo eroon oksentamisesta, mutta kuume ei väistynyt vielä kokonaan. Ruoka ei maistunut ollenkaan. Sain syötyä päivän aikana vaivaiset kaksi näkkäriä, yhden porkkanan ja kolme lasia mustikkasoppaa. Sama meno jatkui perjantainakin. Ruoka ei kertakaikkiaan maistunut. Mielenkiinnosta päätin nousta puntarille nähdäkseni kuinka paljon painoa olin menettänyt. 4 kiloa! Painoin neljä kiloa vähemmän kuin normaalisti! Tavallinen 18-vuotias tyttö olisi onnellinen menetetyistä kiloista, mutta minä en. Tajusin, että energiavarastot ovat kaukana normaalista, joten kisaaminen Vaasassa ei luultavasti olisi kovinkaan energistä ja voimakasta. Olin varma, että kisa jää väliin.
Mietimme Osmon (valmentajani) kanssa puhelimessa useaan otteeseen lähdenkö Vaasaan vai en. Sovimme että lauantaina teen päätöksen, koska silloin pitäisi jo matkustaa, koska kisa on sunnuntaina. Lauantai-aamuna olin vielä mietteliäs. Puolen päivän aikoihin tein päätöksen lähteä Vaasaan. Oloni oli jo terve vaikka energiaa ei vielä kauheasti ollutkaan. Matkustimme yhdessä äidin ja isän kanssa ja matka sujui mukavasti ja jouhevasti. Olin täynnä taistelufiilistä. Aioin tehdä kisassa parhaani. Kävin illalla verryttelemässä Botnia-hallissa ja hakemassa vähän voimantunnetta jalkaprässistä. Olo tuntui ihan hyvältä. Ajattelin, että kaikki voi mennä vielä hyvin. Yökin sujui mukavasti hotellissa, ja ruokakin oli jo alkanut maistua.
Koitti kisa-aamu. Valmistauduin kisaan niinkuin aina. Kaikki tuntui hyvältä. Verryttely sujui hyvin, juoksu kulki, loikat tuntui ihan mukavilta ja virtaakin tuntui riittävän.. kunnes koitti calling... Väsähdin ihan kokonaan. Tuntui etten jaksa tehdä enää mitään. Alkoi jännittää vielä enemmän kuin normaalisti. Meidät (hyppääjät) vietiin kentälle juoksemaan askelmerkkijuoksuja ja aloittamaan kisa.
Kisasta ei paljon ole kerrottavaa. Kolme rastia ruutun. Kolme surkeaa yliastuttua läpijuoksua ja kisa oli siinä. En edes osannut olla pettynyt. Tajusin että kulutin kaiken vähäisestä energiastani jo verryttelyssä, joten kisasta ei tullut mitään. Siirryin katsomon puolelle Osmon ja Heli Koivula-Krügerin luokse katsomaan, kun kahdeksan parasta hyppäävät kolme viimeistä kierrosta.
Semmoinen oli Vaasan SM-kisareissu. Huono reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kisakavereita oli kuitenkin tosi mukava nähdä! :)
Essi Emilia
Vaasan kisa ja siihen valmistautuminen ei mennyt siis toivotulla tavalla. Mieltäni oli jo muutaman viikon vaivannut luultavasti nopeuden kehittymisen aiheuttama juoksutekniikan ja sitä kautta myös kinkkaan ponnistuksen muutos. Hyppytekniikka on ollut hukassa, joten pelkäsin etten saa hyppyä toimimaan vielä Vaasassa. Ilmoittauduin kuitenkin kisaan, koska luotin itseeni ja etenkin super hyvään valmentaajani, jonka uskoin keksivän keinon hyppytekniikan löytymiseen.
Hyppytekniikkaongelmat tuntuivat siinä vaiheessa pieniltä, kun keskiiviikko-iltapäivällä sairastuin oksennustautiin ja kuumekin nousi päälle 38 asteen. Siinä vaiheessa pelkäsin, että halli SM-kisat jäävät tältä vuodelta väliin. Oksensin koko keskiviikko-iltapäivän ja -illan. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi.
Torstaina pääsin jo eroon oksentamisesta, mutta kuume ei väistynyt vielä kokonaan. Ruoka ei maistunut ollenkaan. Sain syötyä päivän aikana vaivaiset kaksi näkkäriä, yhden porkkanan ja kolme lasia mustikkasoppaa. Sama meno jatkui perjantainakin. Ruoka ei kertakaikkiaan maistunut. Mielenkiinnosta päätin nousta puntarille nähdäkseni kuinka paljon painoa olin menettänyt. 4 kiloa! Painoin neljä kiloa vähemmän kuin normaalisti! Tavallinen 18-vuotias tyttö olisi onnellinen menetetyistä kiloista, mutta minä en. Tajusin, että energiavarastot ovat kaukana normaalista, joten kisaaminen Vaasassa ei luultavasti olisi kovinkaan energistä ja voimakasta. Olin varma, että kisa jää väliin.
Mietimme Osmon (valmentajani) kanssa puhelimessa useaan otteeseen lähdenkö Vaasaan vai en. Sovimme että lauantaina teen päätöksen, koska silloin pitäisi jo matkustaa, koska kisa on sunnuntaina. Lauantai-aamuna olin vielä mietteliäs. Puolen päivän aikoihin tein päätöksen lähteä Vaasaan. Oloni oli jo terve vaikka energiaa ei vielä kauheasti ollutkaan. Matkustimme yhdessä äidin ja isän kanssa ja matka sujui mukavasti ja jouhevasti. Olin täynnä taistelufiilistä. Aioin tehdä kisassa parhaani. Kävin illalla verryttelemässä Botnia-hallissa ja hakemassa vähän voimantunnetta jalkaprässistä. Olo tuntui ihan hyvältä. Ajattelin, että kaikki voi mennä vielä hyvin. Yökin sujui mukavasti hotellissa, ja ruokakin oli jo alkanut maistua.
Koitti kisa-aamu. Valmistauduin kisaan niinkuin aina. Kaikki tuntui hyvältä. Verryttely sujui hyvin, juoksu kulki, loikat tuntui ihan mukavilta ja virtaakin tuntui riittävän.. kunnes koitti calling... Väsähdin ihan kokonaan. Tuntui etten jaksa tehdä enää mitään. Alkoi jännittää vielä enemmän kuin normaalisti. Meidät (hyppääjät) vietiin kentälle juoksemaan askelmerkkijuoksuja ja aloittamaan kisa.
Kisasta ei paljon ole kerrottavaa. Kolme rastia ruutun. Kolme surkeaa yliastuttua läpijuoksua ja kisa oli siinä. En edes osannut olla pettynyt. Tajusin että kulutin kaiken vähäisestä energiastani jo verryttelyssä, joten kisasta ei tullut mitään. Siirryin katsomon puolelle Osmon ja Heli Koivula-Krügerin luokse katsomaan, kun kahdeksan parasta hyppäävät kolme viimeistä kierrosta.
Semmoinen oli Vaasan SM-kisareissu. Huono reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kisakavereita oli kuitenkin tosi mukava nähdä! :)
Essi Emilia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
